Hypoxilla stressitilan rauhottumista ja resilienssiä arkeen
Olen korona-ajasta alkaen kamppaillut kasvaneen painon (melkein 8 kiloa tullut lisää viimeisten neljän vuoden aikana) ja erilaisten ohjeistusten kanssa: treenaa tätä, älä ainakaan treenaa näin, syö vain näitä, älä syö hiilareita, syö proteiinia, pätkäsyö näin, älä ainakaan pätkäsyö, ja niin edelleen.
Olen maksanut erilaisista äpeistä ja ohjeistuksista satoja, jollen tuhansia euroja. Kerran olin jäädä järkyttävän kalliin treenisysteemin vangiksi, jossa minut huijattiin tekemään soppari, joka maksoi kuussa liki 500 euroa. Diiliin kuului PT, jonka kanssa sain oppia maastavetojen tekoa puukepillä (normisti käytän ihan kunnon painoja) – opin myös sen, että kärsin jonkintasoisesta auktoriteettiongelmasta.
Olen todella huolellisesti tutkinut erilaisten gurujen tekstejä (silloin, kun olen ehtinyt), enkä ole tullut hullua hurskaammaksi, vaan jatkanut kutakuinkin samaan tyyliin treenaamista veren maku suussa silloin, kun olen jaksanut ja kun en ole jaksanut, en ole tehnyt muuta, kuin levännyt sohvassa sydän hakaten väsymyksestä.
Painoa on tullut lisää vakiintuneen onnellisen parisuhteen ansiosta, vaihdevuosien vuoksi ja siksi, että teen todella vaativaa työtä, joka on sekä aikataulullisesti raskasta, että myös erittäin stressaavaa, johon olen myös koukuttunut. 🙂
Edustan siis 150 prosenttisesti tyypillistä vaihdevuosi-ikäistä uranaista, joka ei kuitenkaan kykene Stubb-maiseen ajokoiraelämään treenaamalla vaativan työn lisäksi triathlonia varten viideltä joka aamu.
Viime kesän loppupuolella somessa tupsahti eteeni mainos Hypoxista, joka kuulosti jotenkin oikealta kaikkien aiempien yritysteni jälkeen. Aloitinkin Jätkänsaaren Hypoxissa tehojakson ihanan Johannan hoivissa.
Paino ja neste alkoivat vähetä, mutta tärkeämpää kuin laihtuminen, oli käsittämättömän hyvä olo, joka tuli siitä, että rentouduin pussissa maatessani ja jaksoin polkea puoli tuntia kevyellä vastuksella puoli tuntia. Vaikka olin miten väsynyt tahansa tai nukkunut huonosti edellisen yön tai ihan järkyttävän kiireinen ja stressaantunut, iloitsin jo aamulla, että tänään pääsen rauhoittumaan ja lepäämään hypoxiin.
Oikeastaan pitäisi käyttää preesenssiä, koska olen elokuusta alkaen ollut neljän viikon tehojakson jälkeen ylläpitojaksolla, eli käynyt Hypoxissa syksystä alkaen 1-2 kertaa viikossa pois lukien pari lomaviikkoa tässä välissä.
Hypoxin aikana olen nukkunut paremmin, stressitasoni on laskenut, olen pystynyt lopettamaan kokonaan estrogeenikorvaushoidon ja leposykkeeni on alentunut. Muutaman kerran olen tullut hypoxiin lievistä flunssaoireista huolimatta, mutta nekin ovat poistuneet mystisesti. En ole sairastanut yhtäkään flunssa koko talvena.
”Pussissa” ollessani en koskaan lue kännykkää, vaan yritän nukkua ja useimmiten nukunkin. Saatan ylittää univalverajan useita kertoja tuon aikana. Pyöräillessä luen kirjaa, koska ajattelen, että tämä on minun omaa aikaani, joka auttaa minua jaksamaan. Tämä resepti on toiminut upeasti.
Todellisuudessa en tiedä, miten selviäisin ilman hypoxia ja Johannan hellää hoivaa, koska voin niin paljon paremmin nykyään. Kaiken etsinnän jälkeen löysin oman tapani voida paremmin.
Tarja 57v, Helsinki Jätkäsaari
